Kolumni Lallissa 25.6.2009

Outoja piirteitä

Vaalikampanjoiden rahoitus on muodostunut vaali vaalilta haastavammaksi asiaksi. Vain ani harvassa tapauksessa voi tulla valituksi ilman suhteellisen kallista kampanjaa. On oltava kovan luokan julkkis.

Demokratian kannalta ei ole hyvä, että eduskunta täyttyy julkkiksista. Näin ei onneksi näytä käyvänkään. Muutaman julkkiksen demokratia kyllä kestää. Toisaalta eduskunta ei näytä kiinnostavan esimerkiksi talouselämän korkeilla paikoilla toimivia henkilöjä, vaikka heillä julkisen tehtävänsä takia olisi mahdollisuus tulla helpostikin valituksi eduskuntaan ja syykin on selvä, vaatimaton palkkataso yritysjohtajiin verrattuna.

Tarvitaan siis vaalikampanja ja sille rahoitus. Ei voida edellyttää, että kampanjaan satsataan velkarahaa niin, että kuluu vuosia niiden takaisinmaksuun.

Ehdokkaiden tukeminen on laillista ja hyväksyttävää ja eräs kansanvallan toteutumisen edellytys. Kampanjoita tarvitaan, mutta kohtuus kaikessa. Viime vaaleissa kohtuus unohtui keskustassakin erityisesti Etelä-Pohjanmaalla. Kustannukset nousivat jopa yli 100 000 euroon. Ehdokkaille kuiskittiin, että kilpailijasi on satsaamassa kymppitonnin lisää, sinun pitää tehdä samoin.

Puoluesihteeri Jarmo Korhonen puolusti menettelyä; paras tulos saadaan, kun ehdokkaat kamppailevat raivokkaasti keskenään. Ilmaisin vaalien jälkeen vastustavani jyrkästi tätä toimintalinjaa ja kannattavani katon asettamista kampanjakuluille. Nyt olen entistä vahvemmin samalla kannalla. Samalla julkisuus ja avoimuus rahoituslähteiden osalta on tietenkin ehdoton vaatimus. Kansanvaltaa vahvistaisi myös, jos kansalaiset olisivat valmiita pienillä lahjoituksilla tukemaan kampanjoita, kuten USA:ssa on tapana.

Suomen Keskusta on ollut vaalirahoitusmyllerryksessä lähes keskeytyksettä eduskuntavaalien jälkeen. Puoluesihteeri vakuutti eduskuntaryhmälle ensimmäisen kohun jälkeen, että kaikki on kerrottu. Kesän korvalla tuli ilmi, ettei näin ollut. Lakeja vastaan ei ole menetelty, mutta puolueen sisäisen demokratian ja kansalaisten luottamuksen kannalta moni asia olisi pitänyt hoitaa toisin. Miksi toinen puoluetta tukemaan perustettu yhdistys tuotiin julkisuuteen vasta nyt? Ohjailiko puoluetoimisto päätöstä siitä, ketä tuetaan ketä ei?

Eurovaalien alla minulle kerrottiin, että Korhonen oli Satakunnassa tuonut esille vaalitilaisuudessa, että minä en ole ehdokkaana seuraavissa vaaleissa ja että siksi nyt on sisäiselle kilpailulle otollinen aika. Korhonen ei ole minulta asiaa kysynyt. Haluankin tässä julkisesti ilmoittaa, että en ole luopumispäätöstä tehnyt, pikemmin päinvastoin.

Edellä kuvatut menettelytavat eivät ole omiaan lisäämään luottamusta puoluesihteeriin. Häntä koskevat päätökset ovat puolue-elinten käsissä. Eduskuntaryhmällä, jonka jäsen olen, ei ole roolia tässä suhteessa.

Keskusta on nyt julkistanut myös puolueena saamansa kaikki yli 5 000 euron tuet. Media, Hesari etunenässä, on kuitenkin hiillostanut vain keskustaa. Jättääkö lehdistö penkomatta kokoomuksen ja demarien puolueina saamat tuet?