Kolumni maaliskuussa 2011

Keskusta puolustaa yleistä asevelvollisuutta

Suomen puolustus rakentuu yleisen asevelvollisuuden ja alueellisen puolustuksen periaatteiden varaan. Keskusta on tukenut ja tukee tätä mallia, joka on osoittautunut ylivoimaiseksi Suomen olosuhteisiin. Suomella ei ole tarvetta perustavaa laatua oleviin muutoksiin, kuten sotilaalliseen liittoutumiseen. Vaikka Nato- jäsenyys ei sinänsä pakottaisi luopumaan yleisestä asevelvollisuudesta, todennäköistä olisi, että muiden Nato-maiden tapaan yleisen asevelvollisuuden jatkaminen tulisi lyhyessä ajassa mahdottomaksi. Meidän tuleekin keskittyä yleisen asevelvollisuuden ja varusmiespalvelun kehittämiseen.

Yleinen asevelvollisuus tulee säilyttää koskemaan koko miespuolista ikäluokkaa. Erityisesti Vihreän Liiton esittämä ajatus valikoivasta asevelvollisuudesta tulee päättäväisesti torjua. Viime syksynä valmistuneessa Risto Siilasmaan yleisen asevelvollisuuden kehittämistä käsitelleessä raportissa osoitetaan vastaansanomattomasti, että valikoivuuteen siirtyminen johtaisi nopeassa tahdissa palkka-armeijaan. Asevelvollisuutta ei enää koettaisi velvollisuutena. Asiaa voidaan verrata verotukseen. Vaikka tiedämme, että verojen maksu yhteiskunnassa on välttämätön asia, on selvää, ettei veroja vapaaehtoisesti maksettaisi. Siilasmaan raportin tärkein johtopäätös on, että ainoa käyttökelpoinen ratkaisu uskottavan puolustuksen toteuttamiseksi voi perustua vain yleiseen asevelvollisuuteen. Raportissa arvioidaan, että jollain tavalla puolustuksen minimitarpeet täyttävä, 60 000 sotilaan palkka-armeija maksaisi noin kaksi kertaa enemmän kuin nykyinen malli. Emme voi kuvitellakaan, että tällaiseen menojen kasvuun olisi mitään mahdollisuuksia.

Yleinen asevelvollisuus on meidän oloissamme hyvin toimiva ratkaisu. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus on myös joustava vastaamaan muuttuviin uhkamalleihin. Palkka-armeijaan verrattuna korkea osaamisen taso merkitsee esimerkiksi sitä, että puolustusvoimat saa käyttöönsä parhaat osaajat vastaamaan tietoverkkoihin kohdistuvaan hyökkäykseen. Yleisen asevelvollisuuden etuina onkin paitsi hyvä kustannustehokkuus, myös korkea osaamisen taso. Palkka-armeijat eivät kykene rekrytoimaan miehistöönsä yhteiskunnan parasta ainesta. Yleinen asevelvollisuus tekee maanpuolustuksesta koko kansan asian. Esimerkit niin omasta historiastamme kuin muualta maailmasta osoittavat, kuinka ratkaiseva merkitys maanpuolustustahdolla on.

Yleinen asevelvollisuus tuottaa kiistattomasti muutakin hyvää yhteiskunnalle kuin vain maanpuolustuskyvyn. Myönteinen vaikutus nuorten miesten fyysiseen kuntoon ja terveyden ylläpitoon ovat tunnettuja asioita. Huomiotta ei voi jättää myöskään varusmiespalvelun aikana muodostuvien verkostojen merkitystä eikä kansallisen yhteenkuuluvuuden vahvistumista. Palveluskelpoisuusrajaa ei pidä nostaa niin, että sen varjolla osa ikäluokasta pudotetaan pois. Varusmiespalvelun on tarjottava tehtävä ja onnistumisen ja tarpeellisuuden kokeminen myös niille nuorille, joiden fyysiset, psyykkiset tai sosiaaliset kyvyt eivät ole kaikkein parhaimmat. On syytä tarkoin miettiä, miten varusmiespalvelua voitaisiin kehittää niin, että sotilaallisten taitojen lisäksi varusmiehet saisivat valmiuksia myös siviilielämän kriisitilanteissa toimimiseen.