Blogi

Kirjoituksia -osiota löytyy pidemmältä ajalta tekstejä ja puheitani koskien esimerkiksi maanpuolustusta ja maatalouden tulevaisuutta.

13.4.

Perussuomalaiset puhuvat pötyä brittien maksualennuksesta

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini ja papukaijoina hänen sanomaansa toistavat perussuomalaisten ehdokkaat puhuvat pötyä väittäessään, että Suomi maksaa miljoonia brittien EU-jäsenmaksu alennuksesta.

Brittien jäsenmaksualennus liittyy Heidän ja lähinnä ranskalaisten kiistaan EU:n maataloustukijärjestelmästä. Kun UK liittyi Margaret Thatcherin johdolla EEC:hen, nousi ruoan hinta Englannissa maailmanmarkkinahintatasolta huomattavasti korkeammalle EEC:n hintatasolle. Tatcher ei hyväksynyt sitä, että tämän laskun lisäksi britit olisivat joutuneet maksamaan täyttä jäsenmaksua EEC:lle ohjattavaksi pääosin Ranskan maatalouden tukeen. Hän sai tahtonsa läpi ja alennuksen jäsenmaksuun.

Aina kun EU:n rahoituskausi on ollut katkolla, brittien jäsenmaksualennus on ollut käsittelyssä. Ja aina asia on kiertynyt takaisin kiistaan EU:n maataloustukien tasosta. Brittien ehtona alennuksen poistolle on ollut maataloustukien leikkaus, mihin Ranska eivätkä kaikki muutkaan maat ole suostuneet.

Suomi ei maksa brittien alennusta, vaan päinvastoin hyötyy asetelmasta saadessaan EU:n maatalouden tukijärjestelmän kautta Unionilta rahaa yli 800 miljoonaa euroa vuodessa.

8.4.

Kuuntele tästä!
Asiaa kolmesta Suomelle, Satakunnalle ja Pohjois-Satakunnalle tärkeästä asiasta: Maataloudesta, puolustusvoimista ja turvetuotannosta.

Video kuvattu Karvian tilaisuudessa.

Vaaleihin liittyviä ajatuksia ja viimeisimmät kirjoitukseni kannattaa lukea TEEMAT -osiosta.

10.3. 2011 

Ruoka on strateginen juttu

Tapasin maanantaina käynnistyneen valtakunnallisen maanpuolustuskurssin sen perinteisellä eduskuntavierailulla. Puhuttiin eduskunnan roolista turvallisuuspolitiikassa, kriisinhallinnasta, Libyan tilanteesta. Ruokapöydässä kysyin vaikutelmia ensimmäisiltä kurssipäiviltä ja mikä asia oli noussut tärkeänä esille ja herättänyt keskustelua. Ensisijaisena oli ruoka tai paremminkin ruuan niukkuus.

Maanpuolustuskurssin ensimmäisinä päivinä puhutaan uhkakuvista. Millaiset vaarat uhkaavat meitä maailmanlaajuisesti. Vuosia on puhuttu öljystä strategisena hyödykkeenä ja öljyvarojen hallinnasta konflikteja aiheuttavana tekijänä. Viime vuosina on yhä enemmän puhuttu samoissa yhteyksissä myös puhtaan veden käymisestä yhä niukemmaksi. Tänään puhutaan ruuan riittävyydestä. Ja itse asiassa kaikki kolme liittyvät myös yhteen. Ruuan tuottamisessa tarvitaan energiaa, öljyä koneisiin ja lannoitteisiin ja tietenkin vettä, kasteluvettä.

FAO:n raportin mukaan ruuan kysyntä kasvaa 50 % vuoteen 2030 mennessä ja 70 % vuoteen 2050 mennessä. Syynä on väestönkasvu ja kulutustottumusten muuttuminen kotieläintuotteiden suuntaan. Kun lihan kulutus nousee Kiinassa 1 kg / henkilö, tarvitaan lisämäärän tuottamiseen viljaa suurin piirtein Suomen vuotuisen viljasadon verran. Ja maapallon väestö kasvaa, muutamassa vuosikymmenessä nykyisestä 6 miljardista yhdeksään miljardiin.

Pystytäänkö ruuan tuotantoa kasvattamaan? Mahdollisuudet ovat rajalliset. Tilanne voi olla päinvastainen. Ilmastomuutoksen myötä monilla tärkeillä tuotantoalueilla kuivuus lisääntyy ja sadot heikkenevät. Monet näistä alueista ovat hyvin väkirikkaita. Ensimmäiset varoitukset ruokamellakoista on jo saatu.

Tieto siitä, että Kiina hankkii viljelysmaata Afrikasta, on syytä tarkkaan ottaa huomioon. Jos ruokaa näyttäisi olevan tarjolla tulevaisuudessa runsaasti, eivät kiinalaiset tällaiseen ryhtyisi. Ruuan noususta strategiseksi hyödykkeeksi kertoo sekin, että suuret kansainväliset yhtiöt hankkivat omistukseensa peltoja mm. Ukrainasta. Kilpailu ruuasta voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin.

1.3. 2011

Satakunta on hyvä maakunta, pois vaikerrus, eteenpäin yhteistyöllä

Viimeaikaista keskustelua mm. Satakunnan Kansan pääkirjoitusten siivittämänä on leimannut valitus, ettemme ole pärjänneet kilpailussa muiden alueiden kanssa. Mutta olemmeko pärjänneet vai valitammeko vain, kun orkesterin johtaja ts. keskeisin mielipidevaikuttaja Satakunnan Kansa niin johtaa?

Väitän, että olemme pärjänneet vähintäänkin kohtuullisesti, kun tarkastellaan aikaa vähän pidemmälle taaksepäin. 2-tie on peruskorjattu vastaamaan sillä liikkuvaa automäärää. Kun automäärä on luokkaa 5 000 vuorokaudessa ei voida edellyttää samaa, kuin Tukholma - Pietari tien eli E-18 osalta, jossa liikennemäärät ovat luokkaa 15 000/vrk. Hyvin toimiva E-18 on myös satakuntalaisten etu, se on otettava huomioon. Satamayhteyksiä on myös parannettu korjaamalla sekä Rauman että Porin meriväyliä ja ratayhteyttä satamiin sekä rakentamalla tieyhteys Raumalla kaupungin läpi satamaan. 8-tien remonttikin on saatu vähän liikkeelle, kun ohituskaistat rakennettiin Rauman pohjoispuolelle. Yliopistokeskuksen toiminta on vakiinnutettu, runkovesijohtoja ja -viemäreitä on rakennettu, Porin tulvasuojelutyöt on pantu liikkeelle. Poriin sijoitettiin valtakunnallinen hätäkeskus ja Maa- ja metsätalousministeriön hallinnon palvelukaskua. Sokerituotannon jatkuminen Suomessa on turvattu ja jalostus keskitetty Säkylään.

Päätökset rakentaa Olkiluotoon kolmas ja neljäs reaktori ovat mittaluokaltaan jättiläismäisiä. Eduskunnan lupa Olkiluodon neljännelle reaktorille ei ollut läpihuutojuttu. Tarvittiin pitkiä ja sitkeitä neuvonpitoja, että lupa myönnettiin kahdelle ja että niistä toinen oli Olkiluoto. Jos emme huomioi ydinvoimalan koneita, pelkkä rakentaminenkin on samaa noin miljardin suuruusluokkaa, mikä on ollut liikenneverkkojen (maantie, rautatie ja meriväylät yhteensä) kehittämiseen käytetty rahamäärä koko 4-vuotisen vaalikauden aikana.

Emme ole siis pärjänneet huonosti. Eräänä mittarina siitä voidaan pitää työttömyyslukujen kehitystä, Satakunta oli vielä vuonna 1995 1,6 %-yksikköä maan keskiarvon yläpuolella, kun nyt olemme suurin piirtein maan keskiarvon tasolla. Kansanedustajien yhteistyö on sujunut moitteettomasti. Mutta haasteita riittää ja uusia tavoitteita pitää asettaa.

Mutta maakunnan kehitys ei riipu vain valtion resurssien ohjaamisesta, vaan ratkaisevaa on kuntien ja yritysten yhteistyö. On hienoa, että pankkisektorilla Rauma ja Pori kykenivät lyömään hynttyyt yhteen, valitettavaa on, ettei osuuskauppojen puolella päästy samaan. Kuntapuolella on ratkaisevaa, kuinka Pori ja Rauma pelaavat yhteen. Myönteistä kehitystä on tapahtunut, mutta paljon vielä tarvitaan ennen kuin Satakunnalla on yhtenäinen veturi, joka on tarpeen voidaksemme pärjätä maakuntien välisessä kisassa.

Ja lopuksi: olisikohan aivan liikaa odotettu, että maakunnan lehdet, Länsi-Suomi ja Satakunnan Kansa ryhtyisivät tiiviiseen yhteistoimintaan maakuntamme kehittämiseksi?