Kolumni Toukomakasiini-lehdessä keväällä 2010

Toukomakasiini on Mustialan Maatalousoppilaitoksen toisen vuosikurssin agronomiopiskelijoiden toimittama vuosikertomus.

Maatalouden näkymiä 2010-luvulle

Arvioitaessa maatalouden tulevaisuudennäkymiä Suomessa ei voida sivuuttaa maailmanlaajuista tarkastelua, sillä monet globaalit kehityskulut heijastuvat EU:n maataloustuotantoon ja maatalouspolitiikkaan. Ja tietenkin siten myös Suomen maatalouteen, olemmehan osa EU:n yhteisiä elintarvikemarkkinoita ja yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Globaaleista ilmiöistä kaksi on ylitse muiden, nimittäin ilmastonmuutos ja väestön kasvu. On arvioitu, että maapallon väestö kasvaa nykyisestä n. 6 miljardista 50 %:lla  9 miljardiin lähivuosikymmenien aikana. Ravinnon tarve kasvaa luonnollisesti samassa tahdissa tai nopeamminkin, jos tavoitteet nälkäongelman ratkaisemiseksi voidaan toteuttaa. Elintason noustessa kehittyvissä maissa elintarvikkeiden kulutuksen rakenne muuttuu. Lihan kulutus kasvaa, mikä merkitsee kasvavaa viljatuotteiden tarvetta. Jos lihan kulutus Kiinassa kasvaa yhdellä kilolla henkeä kohti vuodessa, merkitsee se viljan kulutuksen kasvamista suunnilleen Suomen vuotuista tuotantoa vastaavalla määrällä.

Ilmaston muutos heijastuu kahdella tavalla maatalouteen. Ilmaston muutosta on pakko hillitä korvaamalla fossiilisia polttoaineita uusiutuvalla energialla mm. bioenergialla. Osaa peltopinta-alasta tullaankin käyttämään energian tuotantoon, mikä merkitsee kysynnän kasvua maataloustuotemarkkinoilla.

Ilmaston muutos näyttää myös vaikuttavan maatalouden tuotantoedellytyksiin. Eräillä alueilla kuivuuden lisääntymisen arvioidaan alentavan tuotantomahdollisuuksia huomattavastikin. Maapallon pohjoispuoliskon pohjoisilla alueilla, mm. Kanadassa ja Scandinaviassa, tuotantoedellytysten arvioidaan jossain määrin paranevan.

Johtopäätöksenä edellä olevasta on, että maataloustuotteiden kysyntä kasvanee tulevaisuudessa eikä tuotantoa voida kasvattaa samassa tahdissa, mikä heijastunee markkinoille vahvistuvana hintatasona.

Tulevaisuuden kuvaan liittyy kuitenkin monia epävarmuustekijöitä. EU:ssa ja lähialueilla, mm. Ukrainassa tuotantokapasiteetti ylittää ainakin lähivuosien ajan näköpiirissä olevan kysynnän. EU:n alueella , Suomi mukaan lukien, tulisikin lisätä viljan käyttöä mm. energiatuotannossa paremman markkinatasapainon aikaansaamiseksi. Suomeen tulisi rakentaa 1 -2 bioetanolitehdasta, jotka käyttäisivät 200 – 300 milj. kg viljaa. Hanketta ei tulisi arvioida vain energiatuotannon näkökulmasta vaan merkittävä paino olisi pantava rehuvalkuaisomavaraisuuden paranemiselle.

EU:n maatalouspolitiikkaa uudistetaan seuraavan kerran merkittävästi EU:n uuden rahoituskauden myötä vuodesta 2013 eteenpäin. Paine EU:n maataloustukien alentamiseksi tulee olemaan kova. Tilatukijärjestelmä muuttuu tasatukijärjestelmän suuntaan ja myös osarahoitteisia tukia tullaan tarkastelemaan samassa yhteydessä. Suomen kannalta tärkeintä olisi saada muutos luonnonhaittakorvausjärjestelmään ( LFA-tuki ) siten, että järjestelmän avulla voitaisiin täysimääräisesti korvata luonnonolosuhteista johtuvat kilpailuhaitat. Jos tämä muutos saadaan toteutettua, voidaan ympäristötukijärjestelmässä keskittyä pelkästään maatalouden ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tällainen muutos merkitsisi samalla mahdollisuutta yksinkertaistaa tukijärjestelmää huomattavassa määrin.

Edellä esitetystä voi tehdä sen johtopäätöksen, että maataloutemme näkymiä voidaan pitkällä aikavälillä pitää varsin valoisina. Maataloutta myös pohjoisilla alueilla tarvitaan ratkaistaessa ilmasto- ja ruokaturvaongelmia. Ongelmia ja haasteita riittää lähivuosina markkinoiden epätasapainosta ja maatalouspolitiikan uudistamisen tuoman epävarmuuden johdosta.