Kolumni Tulikomentoja-lehdessä 2/2010, ilmestynyt toukokuun lopulla

Afganistan askarruttaa

Laki puolustusvoimista määrittelee Suomen puolustusvoimien ensisijaiseksi tehtäväksi Suomen puolustamisen. Muut tehtävät ovat  muiden viranomaisten avustaminen ja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan. Suomella on pitkät perinteet kriisinhallinnan alalla. Suezin kriisistä eli vuodesta 1956 alkaen olemme osallistuneet rauhanturvatehtäviin. Osallistumalla rauhanturvatehtäviin Suomi on halunnut kantaa kansainvälistä vastuutaan rauhan ylläpitämiseksi. Suomen panos on ollut vahva sekä laadullisesti, että määrällisesti. Väestömäärään suhteutettuna osallistumisemme on ollut maailman huipputasoa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat saavuttaneet suurta kunnioitusta korkean osaamisensa ansiosta. Monipuolinen siviiliosaaminen yhdistettynä hyvään sotilastaitoon ja rauhalliseen luonteeseen on nostanut suomalaiset rauhanturvaajat maailmanmaineeseen ohi ammattiarmeijoiden sotilaiden. Toimiessamme puolueettomina rauhantilan varmistajina konfliktin osapuolten välillä edellä mainitut vahvuudet ovat korostuneet. 

Kun Suomi vuoden 2002 alusta päätti osallistua Afganistanin rauhanturvaoperaatioon maan pohjoisella alueella, näytti tilanne siellä pitkälti samanlaiselta kuin aikaisemmissa rauhanturvaoperaatioissamme. Tilanne oli rauhallinen joskin jännittynyt. Tehtävänä oli varmistaa rauhantilan säilyminen alueella ja siten luoda edellytykset siviiliyhteiskunnan perusrakenteiden luomiselle.

Tilanne Afganistanissa on  muuttunut täysin operaation alkamisen jälkeen. Maan eteläosissa ISAF-joukot käyvät avointa sotaa. ISAF on konfliktin osapuoli, joka tukee Afganistanin hallitusta taistelussa teleban-kapinallisia vastaan. Karzain hallituksen demokraattisuus ei ole vahvalla pohjalla. Viimeksi kuluneen vuoden aikana väkivaltaisuudet ovat lisääntyneet myös  maan pohjoisosissa. Toiminnan luonne on muuttunut myös Saksan alaisuudessa olevan ruotsalais-suomalaisen joukon alueella. Toimintaa kuvataan taisteluksi kapinallisia vastaan. 

ISAFin strategiaa on uusittu viime kesästä lähtien. On korostettu kokonaisvaltaista lähestymistapaa, tavoitetta suojella afgaaniasukkaita ja siten voittaa heidän luottamuksensa ja tukea Afganistanin omien turvallisuusorganisaatioiden eli armeijan ja poliisin kouluttamista sen mahdollistamiseksi, että vastuu voitaisiin siirtää näille niin pian kuin mahdollista.

Saavutetaanko uudella toimintamallilla parempia tuloksia kuin tähän asti. Kyetäänkö joukkojen lisäämisellä ja Afganistanin kansallisen armeijan koulutusta tukemalla mahdollistamaan vastuun siirron aloittaminen vuoden puolentoista sisällä paikallisille viranomaisille. Saadaanko huumetalous kuriin ja korruptio aisoihin? Nämä ovat kysymyksiä, joihin vielä ei ole vastausta.

Samalla kun Suomen eduskunta hiljattain hyväksyi joukkojemme määrän väliaikaisen lisäämisen 145:stä 195:een  eduskunta totesi, ettei kriisiä voida ratkaista sotilaallisin toimin ja samalla päätettiinkin vahvistaa myös Suomen siviilikriisinhallintapanostusta. Tästä huolimatta tosiasiaksi jää, että toimenpiteet edelleen painottuvat selvästi sotilaalliselle puolelle niin Suomen kuin koko ISAFinkin osalta. Eduskunta edellytti myös, että kriisinhallinnan tavoitteiden toteutumista pitää arvioida säännöllisin välein. Loogisesti tämä tarkoittaa sitä, että ellei myönteisiä tuloksia synny, on tehtävä tarvittavat johtopäätökset..

Jos tilanne Suomen toiminta-alueella muuttuisi eteläosan kaltaiseksi avoimeksi sodaksi - mikä ei kuitenkaan nyt näytä todennäköiseltä – joutuisimme harkitsemaan osallistumistamme uudessa tilanteessa. Mielestäni Suomen ei pidä olla mukana aktiivisessa sotilaallisessa rauhaan pakottamisessa. Puolustusvoimamme, joihin kriisinhallintajoukot kuuluvat, rakentuu yleisen asevelvollisuuden perustalle, joka saa oikeutuksensa perustuslain maanpuolustusvelvoitteesta. Tämä velvoite ei tietenkään voi ulottua koskemaan osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan ja siksi toiminta perustuukin kaikilta osin vapaaehtoisuuteen. Puolustusvoimiemme legitimiteetin säilymisen kannalta on tärkeää tarkkaan harkita, millaisiin kansainvälisiin tehtäviin joukkojamme lähetetään.

Toivottavasti ISAFin uusi strategia johtaa  konfliktin rauhoittumiseen niin, että vastuuta Afganistanin omille turvallisuusviranomaisille voidaan ryhtyä siirtämään suunnitellun aikataulun puitteissa ja vastaavasti voidaan vähentää sotilaallisen kriisinhallinnan joukkoja alueella.