Juhlapuhe Sallan Jälleenrakennus- ja sota-ajan museon avajaisissa 10.4.2010

Lauantaina 10.4.2010 klo 14:45

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvä juhlayleisö

Kiitän kutsusta tulla Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon avajaisjuhlaan. Museon avaaminen on tärkeä tapahtuma itsessään. mutta tämä juhla koskettaa minua myös henkilökohtaisella tasolla ja siksi annan erityisen suuren arvon sille, että sain kunnian tulla puhujaksi tähän avajaistilaisuuteen.

Henkilökohtainen suhteeni museoon ja sen edustamiin tapahtumiin johtuu siitä, että vuonna 2006 edesmennyt isäni, Toivo Korkeaoja, osallistui Sallan taisteluihin Talvisodan aikana kokemäkeläisenä Satakunnan pataljoonan sotilaana.

Kun viime syksynä valmistauduin pitämään juhlapuhetta Talvisodan syttymisen 70-vuotispäivänä kyselin äidiltäni, olisiko isältä jäänyt joitakin muistiinpanoja sota-ajan tapahtumista. Papereita tutkittuaan hän, siis 92-vuotias äitini, löysi isän pitämän puheen, jossa hän kertoi Talvisotaan liittyvistä kokemuksistaan. Siteeraan seuraavassa muutaman kohdan isäni muistiinpanoista:

Minä sain kutsun ylimääräisiin kertausharjoituksiin 24-vuotis syntymäpäivänäni 13.10.1939. Seuraavana päivänä piti ilmoittautua Porissa. Oli siis vain puoli päivää aikaa lähtövalmisteluille… Porissa perustettiin kolme tavallista jalkaväkipataljoonaa, jotka muodostivat ns. kenttätäydennysprikaatin. Ne oli tarkoitus siirtäärintamalle vasta sitten jos jossakin apua tarvitaan. Tulin kuulumaan yhteen näistä, myöhemmin Koukun pataljoonan nimellä tunnettuun yksikköön… Kauvatsalaiset, Kiikkalaiset, Kiikoislaiset ja Lavialaiset, kukin muodostivat aina yhden komppanian rungon. Esikuntakomppania ja muiden täydennys oli eri puolilta Satakuntaa…

Isä kertoo myös, miten tehtäviä jaettiin.Tehtävään sijoittaminen tapahtui suoraviivaisesti: Hänelle annettiin käsky purkaa ja koota jalkaväen aseet ja kun homma sujui joutuisasti, hänet määrättiin pataljoonan aseseppäaliupseeriksi, vaikka hän yritti kertoa, ettei ollut saanut tehtävään mitään koulutusta.

Isä jatkaa kertomustaan: 11.12. pataljoona sai lähtökäskyn. Juna lähti kohti Haapamäkeä. Matkan päämäärästä ei ollut tietoa. Kolmen vuorokauden matkustamisen jälkeen saavuttiin Kemijärvelle. Sieltä lähdettiin autokyydillä vänrikki Varheenmaan johdolla kohti Sallaa, mutta vasta seuraavana aamupäivänä tultiin perille Joutsijärven kylään.

Kirjoituksessaan isä toteaa, että heidän saapuessaan puna-armeijan joukot olivat tunkeutuneet jo 150 km:n matkan Suomen puolelle hyökäten divisioonan voimalla kohti Kemijärveä. Puolustuksesta vastannut Sallan pataljoona oli taistellut urhoollisesti, mutta ylivoima oli sekä miesten määrän, että materiaalin osalta  suuri.

Täydennysjoukko tuli siis suureen tarpeeseen ja joutui välittömästi rintamavastuuseen. Isä kuvaa joulun alun taisteluja Valtasen talon lähistöllä. Taistelut ovat ankaria, tovereita kaatuu ja omakin pelastuminen on monesti sattumasta ja onnesta kiinni. Joulun jälkeen satakuntalaispataljoona taistelee Märkäjärvellä vielä pari kuukautta, mutta helmikuun lopulla se saa taas lähtökäskyn, nyt kohti etelää ja Viipurinlahtea, jossa se taistelee Talvisodan loppuun asti. Ruotsalaisvapaaehtoisten joukko ottaa Sallassa rintamavastuun.

Hyvät kuulijat

Isäni, useimpien sotilaiden tavoin, ei paljon sodasta meille lapsille puhunut. Kuitenkin perheemme Lapin matkan yhteydessä kesällä 1962 isä halusi ehdottomasti käydä myös talvisodan taistelupaikoilla, missä yhteydessä hän selosti tapahtumia meille lapsille. Minulle 12-vuotiaana pikkupoikana jäi voimakkaana kokemuksena mieleen pysähtymisemme Mäntyvaaran taistelun muistomerkillä ja isän ja koko perheen hiljentyminen sen ääressä. " Tässä auttoi Herra " oli hänenkin ajatuksensa.

Hyvät Kuulijat

Talvisodan ihme ratkaisi Suomen valtion itsenäisyyden säilymisen.  Sallankin taistelut osoittavat, että huolimatta materiaalisista puutteista joukkojen hyvä koulutus, henkinen kestävyys ja puolustustahto ratkaisivat asian. Kaikkein tärkeimmäksi seikaksi muodostui " Talvisodan henki" kaikkien kansalaispiirien yhteinen, vankkumaton tahto puolustaa maataan ja sen itsenäisyyttä.

Talvisodan perintö on ollut ohjenuorana suomalaisille koko sodanjälkeisen ajan. Konsensukselle, yhteisymmärryksen tavoittelemiselle rakentuva yhteiskunnallinen toimintamalli on tuottanut hyviä tuloksia. Suomi ei vain selvinnyt sodasta, vaan kykeni mittavaan jälleenrakennukseen sodan jälkeisinä vuosina ja sen jälkeen edelleen nousemaan pohjoismaisena hyvinvointivaltiona maailman kärkikaartiin.

Konsensusyhteiskuntaa on viime aikoina arvosteltu liian paikallaanpysyväksi. On väitetty, että kompromissit estävät riittävän nopean ja syvällisen reagoinnin nopeasti tapahtuviin toimintaympäristön muutoksiin. Joissain tilanteissa näin voikin olla, mutta vakaa käsitykseni on, että laajasti ottaen pyrkimys yhteen sovittaa eri väestöryhmien tarpeet johtaa edelleenkin pidemmän päälle myös talouskasvun kannalta parempiin tuloksiin. Ehjä yhteiskunta on myös taloudellisesti vahva.

Arvoisa yleisö

Maanpuolustusta koskevissa kysymyksissä laaja poliittinen yhteisymmärrys on asetettu tärkeäksi tavoitteeksi. Tämä on perusteltua monesta syystä mm. materiaalihankintojen erittäin pitkien suunnittelu- ja hankintajaksojen takia. Laaja yksimielisyys päätöksenteossa palvelee myös puolustuksen kannalta keskeisimmän osatekijän, maanpuolustustahdon ylläpitoa. Jatkuva poliittinen kiistely puolustuspolitiikkaa koskevista asioista johtaisi epäilemättä ennen pitkää maanpuolustustahdon rapautumiseen.

Turvallisuuspolitiikkaan liittyvät kysymykset ovat perinteisesti olleet esillä myös vaaliteemoina. Joissain puheenvuoroissa on ennakoitu, että vuoden 2011 vaaleissa Suomen NATO-jäsenyys nousisi merkittävästi esille. Näin ei näytä käyvän. NATO-jäsenyyden kannatus kansalaisten keskuudessa on alhainen ja pikemminkin laskemaan päin. Suomen nykyinen järjestelmä on hyvin toimiva ja vaatimukset täyttävä, eli paineita muutokseen ei ole.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikan osalta keskusteluun sen sijaan noussee ja pitääkin nousta, kysymykset siitä, miten yleistä asevelvollisuutta ja varusmiespalvelua tulisi nykyisestä kehittää. Esille nousee kysymys siitä, miten ja missä määrin varusmieskoulutuksen yhteydessä voidaan antaa valmiuksia muiden kuin sotilaallisten kriisien osalta. Tärkeä kysymys on niin ikään, miten varusmiespalvelulla voitaisiin vaikuttaa nuorten miesten fyysisen ja psyykkisen terveyden edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen nykyistäkin enemmän.

Toinen tärkeä ja linjauksia vaativa osa-alue liittyy voimakkaasti kiristyvään valtiontalouteen. Kuinka paljon taloudellisia voimavaroja ohjataan puolustussektorille, maanpuolustukseen ja kansainväliseen kriisinhallintaan ? On syytä pohtia, millaisia vaihtoehtoja on käytettävissä tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamiseen puolustusmenoissa, jos nykyhallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa asetetulle puolustusbudjetin kasvattamiselle ei osoittaudu olevan taloudellisia mahdollisuuksia. Tässä suunnittelussa on  huomioitava eduskunnan selonteon käsittelyn yhteydessä asettamat reunaehdot.

Arvoisat Kuulijat

Kuten mainitsin, itsenäisyyden menestyksellisen puolustamisen ohella myös sodan jälkeinen jälleenrakentaminen ansaitsee huomionsa veteraanisukupolven suurtekona. Sodan vauriot oli korjattava, sotakorvaukset maksettava ja kymmenesosa väestöstä uudelleenasutettava. Urakka oli valtava ja erityisen suuri se oli Lapissa, missä Lapin sodan seurauksena käytännössä koko alue oli poltettu maan tasalle, sillat ja tiet tuhottu. Sallassa oli tämän lisäksi erityishaasteena Neuvostoliitolle menetetyn Sallan osan väestön sijoittaminen.

Ponnistelut olivat valtavat, mutta sitkeällä työllä vaikeudet voitettiin. Jälleenrakennustyö loi paljon uutta osaamista ja yrittäjyyttä, joka myöhemmin on ollut perusta talouden kehitykselle. Asutustilojen perustaminen ja maatalouden ja metsätalouden kehittäminen olivat välttämätön perusta talouden jaloilleen saattamisessa ja ihmisten kiinnittämisessä yhteiskuntaan. Jälleenrakennusajan laajojen metsänhakkuiden jälkeen arvostelijat epäilivät , ettei uutta metsää saada koskaan syntymään. Tänään nuo alueet ovat erittäin voimakkaassa kasvuvaiheessa, mistä todisteena on kahden viimeksi tehdyn inventoinnin välinen  lähes 50 prosentin lisäys kasvussa.

Tänä aikana Lapin elinkeinoelämä on jälleen melkoisessa murroksessa. Lapissa on kuitenkin voimavaroja. Puuta kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, ilmastomuutos todennäköisesti edelleen lisää sitä, tärkeitä malmivaroja on löytynyt runsaasti ja löytyy varmasti lisää, matkailulle on erinomaiset edellytykset. Pohjoisen Jäämeren alueen merkityksen kasvu lisää myös Suomen Lapin mahdollisuuksia eri sektoreilla.

Koko Suomen kannalta onkin tärkeää, että alueen infrastruktuurista pidetään huolta ja sitä kehitetään, jotta näitä voimavaroja voidaan hyödyntää.

Arvoisat kuulujat

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museon perustaminen on suuri kunnianosoitus veteraanisukupolven työlle . Museo kertoo meille jälkipolville, millaisten vaiheiden, ponnistelujen ja uhrausten kautta tämän päivän hyvinvointi on saavutettu. Museo myös muistuttaa meitä siitä, että olemme jokainen sukupolvi lenkki ketjussa, jossa mennyt liittyy nykyisyyteen ja nykyisyys tulevaisuuteen ja jossa jokaisen sukupolven on huolehdittava omasta osuudestaan niin ettei ketju katkea. Onnittelen ja kiitän kaikkia tämän hankkeen eteen työtä tehneitä henkilöitä ja eri organisaatioita ja toivon, että museo kehittyy edelleen ja saa paljon kävijöitä.