Kolumni Agronomiliiton Alimentassa 4.11.2009

Agronomien askareet ovat monenlaisia

Agronomin tutkinnon suorittaneita on aikojen saatossa toiminut mitä monenlaisimmissa tehtävissä yhteiskunnan eri sektoreilla, näin myös eduskunnassa

Oma roolini nykyisessä eduskunnassa on toimia puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja sen myötä mm. eduskunnan työtä johtavan puhemiesneuvoston jäsenenä. Kuten maatalouteen jo EU-jäsenyydestä alkaen on pitkään kansallisina säilyneisiin puolustusasioihin viime vuosina tullut vahva eurooppalainen näkökulma, joka näyttäisi vahvistuvan vastaisuudessakin esimerkiksi Lissabonin sopimuksen myötä.

Puolustusvaliokunta on viimeisen vuoden aikana käsitellyt hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Suomen turvallisuuspolitiikkaa ja puolustusvoimien pitkän aikavälin kehittämistä on 1990-luvun puolivälistä alkaen linjattu kerran vaalikaudessa tehtävällä selontekoprosessilla, johon osallistuvat kaikki valtioelimet, siis presidentti, valtioneuvosto ja eduskunta valiokuntineen.

Tämänkertainen selonteko ei käynnistä suuria ja periaatteellisia muutoksia puolustussektorillamme. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, mutta pitkällä aikavälillä sotilaallisen jännityksen lisääntymistä ja sotilaallista kriisiä lähialueellamme ei voida täysin sulkea pois. Puolustusvoimien toimintakykyä on ylläpidettävä ja kehitettävä myös tulevaisuudessa nimenomaan kotimaan puolustuksen näkökulmasta. Emme siis lähde Ruotsin linjalle, mikä tarkoittaisi kansainvälisen kriisinhallinnan asettamista puolustusvoimien ensisijaiseksi tehtäväksi.

Suomen puolustusvoimien tila on hyvä. Yleinen asevelvollisuus ja alueellinen puolustus ovat puolustuksemme kulmakiviä. Kansainvälinen yhteistyö kasvaa EU:n puitteissa ja erityisesti Pohjoismaiden kesken. Tiivis yhteistyö rauhankumppanuusohjelman puitteissa Naton kanssa jatkuu. Naton jäsenyys ei ole ajankohtainen asia, mutta jäsenyyden mahdollisuutta tulevaisuudessa ei suljeta pois.

Vaikka nykyiset puolustuspolitiikkamme lähtökohdat ovat vahvat ja saavat kansalaisten tuen, on tulevaisuudessa näkyvissä isoja haasteita. Muutaman vuoden päästä uudessa selonteossa joudutaan arvioimaan kuinka paljon taloudellisia voimavaroja on mahdollista ohjata puolustukseen valtiontalouden kiristyessä voimakkaasti ja millaisia rakenteellisia uudistuksia siinä tilanteessa tarvitaan. Keskusteluun nousee varmasti myös valikoiva asevelvollisuus vaihtoehtona yleiselle asevelvollisuudelle ja varusmiespalvelun kehittäminen myös siviilielämän kriisien varalta. Ammattikunnallamme, joka on perinteisesti ollut voimakkaasti mukana maanpuolustuksen kehittämisessä, on tärkeä rooli myös tulevissa linjauksissa.